Oon tässä miettinyt viime päivät, että miksi mua taas itkettää niin herkästi ja ahdistaa siihen päälle vielä herkemmin. Muistin, että tuo MS-lääke (Rebif) voi aiheuttaa masennusta. Ihan helvetin hyvä juttu. Tuossa äsken puuhasin nukkumaanmenojuttuja, niin sitten vain yht'äkkiä itketti. Sit piti hetki itkeä ja nyt pystyy taas hengittämään. Pitäneen soittaa polille. Sieltä kyllä sanottiin viimeisimmällä käynnillä, että pitäisi jaksaa vielä lokakuulle saakka kokeilla lääkettä ja jos sen jälkeen ei ala sivuoireet tasaantumaan, niin lääkkeen vaihtoa aletaan miettimään. Tuolloin lokakuussa tulee puoli vuotta lääkitystä täyteen. En tiiä jaksanko sinne saakka.

Mua vain niin väsyttää nämä kaikki sivarit, mitä tulee. Pahin on edelleen se järkyttävä lihaskipu pari tuntia piikin jälkeen. En haluaisi syödä särkylääkkeitä kovin kauheasti, mutta tuota kipua ei kestä kukaan ilman särkylääkettä. Kuvittele sellainen lihaskipu, joka tulee kun olet tulossa flunssaan. Ja kerro se sitten kymmenellä. Ja kuvittele se kipu jokaiseen lihakseen ja niveleen. Sen kanssa ei olla mitenkään päin. Toinen paha on se ahdistus. Se on jotain henkisen ja fyysisen ahdistuksen väliltä. Sitten kun ahdistaa, niin alkaa pumppu hakkaamaan ja verenpaineet nousee ja sitten oonki jo ihan valmis paniikkikohtaukselle. Ei kivaa. Varsinkaan näin yksinään.

Tän päälle mun unet ei oo edelleenkään palanneet. Oon nyt syönyt kuutena iltana Mirtazapiinia ja lähes joka yö oon nyt nukkunut pidempiä pätkiä yhteen kyytiin. Ainoa ongelma on, että oon päivisin ihan jumissa. Pää ei toimi ei mitenkään ja väsyttää ihan tolkuttomasti. Yritän nyt kuitenkin sitkua tuon kanssa pari viikkoa, jos se päivisin esiintyvä väsymys ja sumu katoaisi ajan kanssa. Olen huomannut selvän yhtälön siihen, että kun otan piikin, niin seuraava yönä myös unet katoavat. Musta on aika kohtuutonta valvottaa ihmistä kolmena yönä viikossa.

Tunnollisena tyyppinä en tietenkään ole hakenut sairaslomaa, vaan töitä oon tehnyt kotoa käsin. On sitä tyhmä. Mulla on muutenkin viime aikoina ollut niin luuseri olo, koska mihinkään en kykene nyt yksin, niin jotenkin haluaa näyttää ees töissä, että pystyn edes johonkin. Tarvitsen kauppareissullekin ystävän mukaan. Onneksi mulla on sellainen ystävä elämässä, joka vilpittömästi haluaa auttaa. Kiitos hänelle <3