Tämä kesä on mennyt aika tasaisissa tunnelmissa. Mäsä kyllä muistuttelee itsestään hyvinkin säännöllisesti, mutta tällä hetkellä on sellainen olo pääkopassa, että tuossa se kulkee mukana ja on osa mua. Vähän kuin siniset silmät, ne nyt vain sattuu olemaan siniset. Mieli on sillä tavalla vakaa, että en itkeskele mäsän vuoksi enää kamalasti. Toisinaan tulee hetkiä, että vituttaa niin paljon, että ihan itkettää ja huomaa oman vajavaisuutensa.

Myös fysioterapian aloittaminen sai jotenkin mut taas palaamaan sinne synkkiin ajatuksiin. Sen aloitus on ollut kyllä hyvä juttu ja piristävä, sekä fyssari on huippu tyyppi! Mutta silti aina välillä siellä käy ajatus mielessä, että minkä ihmeen takia minä. Että ei mun kuuluis olla täällä. Sillä hetkellä tulee taas sellainen epätodellinen olo ja ihan kuin katsoisi jonkun toisen elämää katon rajasta.

Jollain tavalla oon oppinut tässä kevään ja kesän aikana sen, että mihin mun voimat riittää. Se on jo aika paljon se. Yritän kovasti olla itselleni armollinen ja jakaa askareita useammalle päivälle. Sitä oon toitottanut itselleni, että mun ei tarvitse hoitaa kaikkea yhden päivän aikana. Pyykit ja tiskit ei karkaa mihinkään ja jos siivoan, en pakota itseäni enää muuhun fyysiseen toimintaan sen päivän aikana, vaan rötkötän hyvällä omalla tunnolla sohvalla loppupäivän. Tuo vaatii vieläkin multa melkoista tahdonvoimaa, että en rasita itseäni liikaa. Elämää ennen mäsää olin aktiivinen, touhusin ja menin joka paikassa. Välillä on tuntunut, että seinät kaatuu päälle, jos joudun vielä hetkeäkään istumaan kotona. Nyt oon löytänyt sellaista kivaa pientä tekemistä myös kotona, kuten käsityöt, ristikot ja värityskirjat. Ettei ihan vain tarvitsisi tuijotella telkkaria koko aikaa ;)

Vaikka tiedän, että väsyn ihan hiivattiin isommista rutistuksista, niin lähdin kuitenkin aikaisemmin kesällä mustikkametsään neljäksi tunniksi sekä viime lauantaina hyvän ystäväni kanssa yökerhoon, jossa tanssin kuin viimeistä päivää. Jalat on olleet ihan makaroonia kaksi viimeistä päivää ja muurahaisia täynnä. Mulla on ollut myös sellaisia outoja viltäviä kipuja välillä jaloissa tän parin päivän ajan. Se kestää vain sekunnin ja on sitten ohi. Pelkään, etä se on sitä hermokipua, mistä mäsäläiset yleensä kärsii. Toivon, että se on kuitenkin vain rasitukseen liittyvää hermoston muuta oikuttelua. Aika näyttää.