Mää oon aina uskonut, että kun syö "oikein", niin kaikki vitamiinit saadaan ravinnosta. Viimeistään nyt olen eri mieltä. Oon syönyt puolisen vuotta D-vitamiinia, ensimmäiset neljä kuukautta 50 mikrogrammaa päivässä ja parin viimeisen kuukauden ajan 100mikrog/pv. Vaihdoin myös puristetabletin öljykapseliin, koska puristeesta vitamiinit eivät imeydy niin hyvin kuin kapselista/nestemäisestä vitamiinivalmisteesta.

Työterveyslääkärini laittoi minut mittauksiin, kun kuuli että syön "suuren määrän D-vitamiinia". Luuston kannalta D-vitamiinin määrä veressä pitäisi olla vähintään 80 nmol/l. Mulla se arvo oli 82 nmol/l. Kuinkahan huono tuo arvo on mulla ollut ennen kuin aloin ottamaan D-vitamiinia purkista...? MS-potilaille suositellaan, lähteestä riippuen, että veressä D-vitamiinen pitoisuus olisi 100-150 nmol/l.

**Netti on pullollaan erilaisia lähteitä ja tutkimuksia liittyen D-vitamiiniin ja MS-tautiin ja oonkin yritttänyt lueskella vähän ympäripyöreästi enkä ota kaikkea tietoa täydellisenä faktana.**

Lähes joka lähteessä, missä puhutaan MS-taudin hoidosta, puhutaan riittävästi D-vitamiinin saannista. Joissain tutkimuksissa jopa väitetään, että riittämätön D-vitamiinin saanti voi edesauttaa MS-taudin puhkeamista. Oon myös lukenut siitä, että suomalaiset suositusrajat D-vitamiinille (7,5 mikrog/pv) on ihan liian alhaiset. Esimerkiksi jenkeissä suositukset on kymmenkertaiset ja siellä asiaa on tutkittu myös enemmän. Tuolla Suomen suosituksella pidetään riisitauti poissa, mutta muuta hyötyä siitä ei taida olla.

Mutta mää päättelen nyt asian näin, että jos syön jo nyt "liian paljon D-vitamiinia"  ja silti D-vitamiinin määrä veressä on noinkin surkea, niin voin huoletta syödä tuon 100mikrog/pv. Kaikki siitä ei imeydy vereen, kun tuo meidän ruuansulatusjärjestelmä on aika armoton systeemi tuhoamaan juttuja. Mittautan arvot vaikkapa puolen vuoden päästä uudestaan ja katson miten kesä ja aurinko vaikuttaa.