Kait siitä voi jo puhua termillä ex. Ei se täällä ole enää moneen viikkoon asunut, missä lie luuhannut.

Eilen se haki yhden kissoistamme, jonka sovimme lähtevän hänen mukaansa. Kissa oli kuitenkin niin kiintynyt häneen, eikä oikein tullut toimeen muiden kissojen kanssa. Itkin sitä eilen illalla aika pitkäänkin ja vieläkin itkettää. Nukkumaanmeno oli omituista, koska kyseinen kissa tuli aina viereeni iltaisin.

Mutta tänään päivällä exä pudotti pommin. Viestitin sille, että voisiko käydä korjaamassa pihalla yhden pikkujutun. Se vastasi, että käy korjaamassa ja muuten me ollaan kimpassa XXXX:n kanssa. 

Tuo nainen on yhteinen tuttumme, lisäksi hyvän ystäväni hyvä ystävä. Epäilen, että ei se tule kestämään, eikä exä ole valmis uuteen suhteeseen. Niin rankasti se otti eromme. Ne kaksi ihmistä on niin väärät toisilleen.

Mua vituttaa nyt aika rankalla kädellä. Tiiän, että en sais kiukutella, mutta kiukuttelen silti. Toisaalta ois ihan saatanan sama vaikka sillä ois uus nainen, mutta se että se uusi on yhteinen tuttumme, on mulle pikkuisen liikaa. Ja tuo nainen on vielä sellanen johon tulen törmäämään harrastuksissa. Että etippä sitten uus harrastus vielä tän kaiken päälle. Tuo harrastus on kuitenkin sellainen minkä haluaisin lämmittää nyt uudelleen, kun kroppa alkaa olla kunnossa.

Miten voi tökkiä näin paljon. Miten voi kaikki paska taas kasaantua samalle ihmiselle. Vois näyttää keskaria koko maailmalle.