Mulla tällä hetkellä ärsyttää ja masentaa kaikki. Yleinen fiilis on jossain maton ja lattian välisessä rakosessa.

MS-lääkitys pitää verenpaineita matalalla, jonka vuoksi mua huimaa. Eilinen piikki nosti kuumetta ja jokaista lihasta särki, ihan kuin flunssassa tekee. Tänään on ollut muitakin flunssaoireita. Tästä varoiteltiin, että niitä todennäköisesti tulee.

Mulla edelleenkin nousee lämpö iltaisin, verikokeet on puhtaat, ei siis tulehdusta missään (paitsi päässä, hekoheko). Mutta mää oon niin väsynyt tähän melkein kipeenä olemiseen, että itkettää. Tuntuu, että tää ei lopu koskaan.En enää ees muista montako viikkoa tätä on jatkunu, ehkä kuukauden. Ajatus siitä, että mun elämä on tämmöstä paskaa, saa mut vollottamaan ihan ääneen.

Avokki ei edelleenkään oikein tajua. Se yrittää kovasti "olla huolissaan", mutta se on niin teennäistä, että mua vituttaa sen kaikki kyselyt. Se, että jos sanon, että mulla on huono olo, niin se kysyy että onko mulla pää kipeä tai muuta yhtä typerää.

Mua ärsyttää selittää kaikille kavereille ja äitille ja terapeutille ja lääkäreille tätä mun tilannetta. Eikö vois helevetti puhua jostain muusta? Vaikka siitä säästä? Tai miksi kukaan ei kysy mitä oon tehny puutarhassa, mun lempipaikassa? Ei tule kellään mieleen, että se vois ehkä piristää muakin, kun saan ajatukset jonnekin ihan muualle?

Ainii. Sairaslomaa viikko eteenpäin.

Vittu ku taas itkettää, että ei näyttöä näe.