Ajattelin kokeilla itsekseni "kuvaterapiaa". Sellaista, että näppään kuvan aina sellaisesta paikasta tai esineestä tai asiasta, joka jollain tavalla nostaa mieleeni sen, että minulla on MS-tauti. Tää kuva-ajatus on mulla ollut jo pidempään mielessä, lähes siitä saakka kun diagnoosin sain, mutta en (ylläri) ole saanut sitäkään aloitetuksi.

Olkoon tämä postaus ensimmäinen osa.

Viikko sen jälkeen kun olin saanut sairaalasta diagnoosipaperit, jotka piti toimittaa Kelalle, näppäsin tämä kuvan

Ensimmäistä kertaa kiinnitin huomiota, että Kelan sisäänkäynnin edessä on kaksi invapaikkaa. Hämmennyin tiedosta niin paljon, että seisoin hetken tuossa, kun kuvittelin itseni parkkeeraamassa toiseen paikoista. Sitten jo itketti niin paljon, että minun piti paeta autoon ihmisten katseita.

Näitä invapaikkojen bongauksia on ollut mulla paljon viime aikoina. Terapeuttini sanoi, että ilmiö on sama kuin raskaana olevilla naisilla, eli he huomaavat kaikki lastenvaunut ja isot vauvamahat. Jollain tavalla alitajunta ikäänkuin valmistaa tulevaan. Mää en kyllä haluais, että alitajunta valmistaa mua yhtään mihinkään, koska kukaan ei tiedä miten tää tauti etenee, vai eteneekö se.