Tajusin juuri, että diagnoosin saamisesta on kulunut yli neljä kuukautta. Mihin tuo aika on mennyt? Mitä mää oon tehnyt? Oon istunut tässä sohvalla ja neulonut, katsonut telkkaria sekä itkenyt. Tuosta neljästä kuukaudesta oon ollut sairaslomalla puolet.  Yritän ainakin olla vähän aktiivisempi tän blogin kanssa.

Ainiin. Sain viimein sanottua avokille kaksi viikkoa sitten, että tää meidän suhde on nyt tässä, eikä jatkoa ole luvassa. Se otti sen aika rankasti, ymmärrettävästi, mutta ehkä alkaa sen jo hyväksymään. Tänään sain sille sanottua, että toivon, että se etsii asunnon ja että minä jään pitämään talosta huolta sen aikaa kun tän myymisen menee.

Toisaalta olo on helpottunut, toisaalta pelottaa ihan perkeleesti hypätä omilleen. Mut oonhan mää ennenkin ollut yksin ja hyvin oon pärjännyt. Silloinkin oli kauheita paniikkikohtauksia ja ahdistusta ja mitä kaikkea, mutta oon selvinnyt siitä. Sitten tuli monen vuoden hyvä pätkä, että ei ahdistanut yhtään mikään ja paniikit pysyi poissa. Sellainen pätkä on varmasti vielä tulossa, toivottavasti pysyvästi.

Kävin tänään lähikaupassa, josta meinaa tulla mulle mörkö, enkä panikoinut kertaakaan. Olen suunnattoman ylpeä itsestäni! Tulee tuollaisista kokemuksista sellainen maailmanvalloittaja olo :)