Käytiin tänään avokin kanssa anoppilassa kylässä ja siellä oli paikalla avokin sisaret sekä niiden muksut. Mää tiesin jo ennakkoon, että korviin tulee sattumaan se meteli ja puheensorina. Se olikin karmeampaa kuin kuvittelin. Jotain tapahtui silloin marraskuun ms-pahenemisvaiheessa ja mulla on sen jälkeen ollut erittäin herkät korvat ja silmät. Ne oli herkät jo aikaisemmin, mutta viime ajat jotain sietämätöntä. Siellä kahvipöydässä kun muksuilla alkoi desibelit kohoamaan, niin samaan aikaan mun päässä tuntui kuin joku työntäis jääpiikkiä ohimosta sisälle. Vaivihkaa nojailin käsiini ja työnsin sormet korviin, suljin itseni johonkin kuplaan ja keskityin vain hengittämiseen. 

Yritin siis olla reipas ja sosiaalinen. Enkä onnistunut. Olin enimmäkseen hiljaaa. Appi kysyi, että onkos ne lomat jo lusittu. Juu, on tässä jo viikko oltu töissä.

Mää oisin voinut jäädä kotiin ja pyytää avokkia valehtelemaan jotain mun puolesta. Menin silti ja nyt oon ollut ihan kuoleman väsynyt koko loppupäivän. Ja kyläily kesti ehkä puoltoista tuntia. Ehkä mun pitäis olla itselle vielä vähän armollisempi, eikä yrittää niin kovasti olla muiden silmissä "reipas ja normaali".